Treenileiri

Alta löytyy Silja Oksasen kertomus ja mietteet tapahtumasta, sekä pari kuvaa. Kiitos vielä kaikille osallistujille!

Leirikertomus

Perjantaina auton nokka suuntasi Raumalta kohti Jämijärveä treenilerille ja koko viikonlopuksi oli taas luvassa leirielämää kera koirien sekä huippujen tyyppien. Edessä tosiaan oli vasta toinen L-SVU:n leiri johon olin osallistumassa ja mukanani matkasi bordercollie sekä sen lisäksi husky pentu, joka ei vielä kuitenkaan tositoimiin pääse mutta opettelemaan kuitenkin tärkeitä valjakkokoiran taitoja. Paikalle kurvasin hieman myöhässä n. klo 18 jälkeen leirin aloitus kokoontumiseen. Ehdin kuitenkin mukaan kuulemaan ketä muita leirille on saapunut tänä viikonloppuna ja esittelemään oman kokoonpanoni. Kokoontumisen jälkeen pikaisesti teltan kokoamis puuhiin ennen kuin pimeä yllättää. Illan aikana käytiin vielä ajamassa lyhyempi lenkki toisen leiriläisen kanssa ja voin sanoa että kyllä oli taas jalat hapoilla viimeisen ylämäki puserruksen jälkeen. Loppuillasta mentiin vielä kodalle sytyttämään tuli, joka ei meinannut syttyä kuitenkaan ihan niin helposti mitä oltaisiin ajateltu meidän taidoillamme. Tuli saatiin kuitenkin syttymään lopulta sekä makkarat grillattua. Tämän jälkeen kömminkin jo telttaan koirien kanssa nukkumaan.

Lauantai aamusta taisin herätä 7:30 ja kätevää ettei edes omaa herätystä tarvitse, sillä herätyskellona toimii leiri alueella koirien järjestämä aamukuoro. Koirille ruoat, lenkitykset ja sen jälkeen klo 8 aamukahville muiden seuraan. Hellettä olikin lauantaiksi luvassa reippaasti joten itsellä jäi siltä päivää treenit välistä, mutta se ei kuitenkaan menoa haitannut. Kokoonnuttiin klo 13:00 kuulemaan treeni-infoa seuraavalle päivälle. Tämän jälkeen alkoikin klo 14:00 Pasi Heinosen ja Lauri Kiviojan luento kilpailuihin valmistavasta treenaamisesta. Luennosta saikin paljon hyviä ideoita miten lähteä omienkin koirien kanssa jatkossa treenejä rakentamaan. Luennon jälkeen käytiin lenkillä ja mukaan tarttui myös toinen leiriläinen seuraksi. Reippailun jälkeen vetäisin päivällistä ja painuin hetkeksi telttaan lepäilemään ja sulattelemaan kaikkea uutta tietoa mitä oli luennolta kertynyt. Onnistuin myös purskauttamaan tässä kaikessa limsat päälleni ja sitä tahmaa olikin sitten aivan kaikkialla, mutta onneksi seuraavaksi oli luvassa saunomista ja rentoutumista. Savuisen saunomisen jälkeen mentiin taas kodalle viettämään loppuiltaa. Tuli taas syötyä mahan täydeltä makkaraa, juteltua muiden kanssa ja kuultua jännittäviä kummitustarinoita, jonka jälkeen saikin jännittynein fiiliksin kävellä pilkko pimeässä teltalle nukkumaan.

Sunnuntai aamusta aamu kahvittelut jäi omalta osalta välistä, kun nukkuminen vei voiton. Koiran kanssa lämmittely lenkille aamun häiriökuja treeniä varten. 10:25 hyppäsin pyörän satulaan ja lähdettiin kiitämään häiriökujaa kohti. Häiriöitä oli teltta tunneli, pehmolelu, koiran lenkittäjä, vastaan pyöräilevä ihminen, viehe, variksenpelätin ja lopussa vielä kovaääninen musiikki. Häiriökuja oli todella hauska kokeilla ja mitä muiltakin kuulin niin taisi kaikki tykätä. Kaikki häiriöt ohitettiin ketterästi ja vaikein taisi olla meille variksenpelätin, sillä sitä olisi ollut niin kiva mennä moikkamaan sekä loppussa olevaa musiikin soittajaa minkä kohdalla ehti häntäkin alkaa heilumaan innokkaasti, mutta matkaa piti vielä jatkaa maaliin asti. Treenien jälkeen alkoikin pieni haikeus jo siitä että viikonloppu alkoi olla jo lopuillaan. Lopuksi oli vielä päätöstilaisuus ja käytiin siinä läpi häiriö kujan tapahtumia ja oli viehekkin säilynyt kaikkien jäljiltä ilman retuutetuksi tulemista. Haikeus kasvoi kun saatiin leiri vielä päätökseen ja seuraavaksi itsellä olikin vuorossa vielä teltan purku sekä auton pakkaaminen. Heipat kaikille muille mukana olleille ja sen jälkeen matka alkoikin kotia kohti kera todella väsyneiden koirien. Viikonlopusta jäi taas käteen paljon uutta tietoa ja motivaatio kasvoi syksyn treenejä kohden.

-Silja Oksanen