Kysely kilpavaljakkourheilusta

 L-SVU toteutti kyselyn kilpavaljakkourheilusta tammikuussa 2022. Kyselyä mainostettiin seuran sosiaalisen median alustoilla Facebookissa ja Instagramissa. Kyselyyn vastasi yhteensä 165 henkilöä. Kysely oli jaettu kahdeksi erilliseksi osioksi, joihin ohjattiin ensimmäisen kysymyksen vastauksen perusteella. Ensimmäisessä kysymyksessä kysyttiin "Kilpailetko? Vähintään kerran vuodessa tai useammin". Vastausvaihtoehtoina oli kyllä tai ei. 117 vastaajaa vastasi, että kilpailee vähintään kerran vuodessa tai useammin ja 46 vastasi, ettei kilpaile. Tässä kirjoituksessa käytetään vertailuryhmistä nimiä kilpailijat ja kilpailemattomat.

Seuran toteuttama edellinen vastaava kysely oli toteutettu viisi vuotta aiemmin vuonna 2017. Kysymykset eivät olleet kyselyissä täysin yhtenevät, mutta huomattavia yhtäläisyyksiä niistä löytyi. 2017-vuonna kyselyyn vastasi 127 henkilöä. Vastausmäärät ei luonnollisesti kerro suoranaisesti harrastajien määrästä, mutta kasvaneista lukemista ei voida päätellä lajiin kytköksissä olevien henkilöiden ainakaan vähentyneen viiden vuoden takaisesta tilanteesta.

Ikäjakauma

Kilpailevien ryhmässä ikähaarukka jakaantui niin, että 58 % ilmoitti iäkseen 26 - 40 vuotta. 31,1 % prosenttia vastaajista sijoittui ikähaarukkaan 41 - 55. Yli 56 vuotiaita vastaajista oli 5,9 % ja pienin ryhmä oli 19 - 25 vuotiaat. Yksikään vastaajista ei ollut alaikäinen.

Kilpailemattomien ryhmässä 50 % oli 26 - 40 vuotiaita. Toiseksi suurin ryhmä tässäkin oli 41 - 55 vuotiaat, joita oli 23,9 %. 13 % ilmoitti iäkseen 19 - 25 vuotta ja sama määrä oli yli 56 vuotiaita. Tässäkään ryhmässä ei vastaajissa ollut yhtään alaikäistä. Kertooko tämä jotakin junioritoiminnan tilasta vai eikö kysely tavoittanut heitä?

Kilpavaljakkourheilu vaikuttaa näiden lukujen valossa olevan selkeästi aikuisten laji. Nuoret ja nuoret aikuiset edustavat tässä kyselyssä pienempää joukkoa, kun puhutaan kilpailuaktiivisuudesta. Moneen muuhun urheilulajiin verraten valjakkoajo poikkeaa tässä mielessä. Toisaalta valjakkoajossa ihmisen omat fyysiset rajoitteet eivät ole niin suuressa roolissa, kuin monessa muussa urheilulajissa. Valjakkoluokat ovat pitkälti koiraurheilua, jossa koirien fysiikalla ja treenaamisella on suurempi rooli kuin ajajan kunnolla. Valjakkolajissa on mahdollista pärjätä pidempään kuin keskimäärin muissa urheilulajeissa.

Mutta mikä syy pitää nuoret ja nuoret aikuiset pois aktiiviselta kilpailu-uralta? Perhesyyt tai elämäntilanne vaihtoehtona nousee esille kysymyksessä, jossa kysyttiin "Jos haluaisit kilpailla enemmän, mitä esteitä sille on?". Vastauksista 21,9% on merkinnyt tämän yhdeksi esimerkiksi. Kyseessä saattaa siis olla, että nuorten aikuisten elämässä on meneillään opiskelua, perheen perustamista tai pieniä lapsia, joten aikaa aktiiviselle kilpailulle ei välttämättä koeta olevan. Lähes kaikki "perhesyyt tai elämäntilanne" vastanneet ovat 26-40 vuotiaita. Kuitenkin nuoremmasta 19-25 vuotiaiden ikäluokasta vain yksi vastasi, että elämäntilanteella tai perhesyillä on merkitystä siihen, ettei kilpaile niin paljoin kuin haluaisi. Kilpailemattomien vertailuryhmässä kysymys aseteltiin muotoon "Miksi et kilpaile tai kilpailet vain vähän?". Perhesyihin vetosi 13% joista enemmistö kuului 26-40 vuotiaiden ryhmään.

Kilpailjoiden vastaukset

Kilpailumatkat ja osanottoaktiivisuus

Kilpailevien ryhmästä vastaajista 74,8 % ilmoitti kilpailevansa sprinttimatkoilla, 49,6 % keskipitkillä matkoilla ja 5 % pitkillä matkoilla. Vastauksista voi päätellä, että lajin osa-alueiden välillä tapahtuu siirtymistä eivätkä kaikki harrastajat keskity puhtaasti vain yhteen osa-alueeseen.

Kilpailijoiden ryhmästä 47,1% vastasi kilpailevansa 1-2 kertaa vuodessa. 36,3% vastaajista kertoi kilpailevansa 3-5 kertaa vuodessa ja 17,6% vastaajista yli 5 vuodessa. Yli viisi kertaa vuodessa kilpailevista 61,9% edusti ikäryhmää 26-40 vuotta ja 33,3% ikäryhmää 41-55 vuotiaat. Vain 4,7% oli 19-25 vuotiaiden ryhmää.

Luokat ja koiramäärät

Vastaajista suurin ryhmä kilpaili neljän koiran valjakolla, toiseksi suurin ryhmä kahden koiran valjakolla ja kolmanneksi suurin ryhmä kuuden koiran valjakolla.

Kilpailuikäisien koirien määrästä kysyttäessä selvisi, että eri kokoiset kennelit ovat melko tasaisesti edustettuina harrastajien keskuudessa. 1 - 4 kilpailuikäistä koiraa omistavia oli vastanneista 31,3 %, 5 -8 koiraa 29,6 %, 9 - 13 koiraa 21,7 % ja yli 13 koiraa omistaviakin oli vielä 17,4 %. Kilpailuiden osanottajamäärissä on totuttu näkemään voimakkaampaa painottumista pienimpiin luokkiin, kuin ilmoitettujen kilpailuikäisten koirien määrät antaisivat odottaa. Kilpailuikäisiä koiria siis usein omistetaan enemmän, kuin kilpailtavaan luokkaan olisi tarve ja luokkavalintoihin täytyy olla koiramäärän lisäksi muitakin syitä.

Taso ja tavoitteet

Kilpailijoiden ryhmältä kyseltiin kierrettyjen kilpailuiden tasosta. Vastausvaihtoehdoiksi annettiin neljä vaihtoehtoa, joista piti valita korkein "taso", jolla on kilpaillut. 39,5 % vastaajista ilmoitti, että on kilpaillut SM-kilpailuissa. Valjakkolajeissa ei SM-kilpailuihin ole karsintaa, joten kaikkien on mahdollista näihin osallistua. Toiseksi suurin ryhmä oli kansalliset kilpailut, jonka valitsi 25,2 %. Kansainvälisissä kilpailuissa vastasi kilpailleensa 21 % vastanneista. Vastaajista 14,4 % valitsi vaihtoehdon, johon sisältyi epäviralliset kilpailut, harrasteluokat ja puhdasrotuisten kilpailukokeet.

Kyselylomakkeen julkistamisen jälkeen vastausten asettelu aiheutti hieman julkista pohdintaa sosiaalisen median alustoilla. Matalimman tason vaihtoehtoon oli sisällytetty epävirallisten kilpailuiden ja harrasteluokkien kanssa puhdasrotuisten kilpailukokeet. Kilpailukokeita järjestetään yhdessä kansallisten kilpailuiden ja SM-kilpailuiden kanssa, jolloin pystyi valitsemaan näistä vaihtoehdoista. Vain puhdasrotuisille tarkoitetut kilpailukokeet eivät ole kansainvälisen valjakkourheiluliiton alaista kilpailutoimintaa, eikä sitä voi rajoitettuna kilpailuna arvottaa listassa muualle, sillä sen ulkopuolelle rajautuu suuri joukko harrastajakuntaa.

Seuraavaksi kysyttiin kilpailijoilta tulevaisuuden kilpailutavoitteista. Tässä kysymyksessä sai valita vaihtoehdoista niin monta, kuin näki tarpeelliseksi. Edellisessä kysymyksessä 17 kpl vastasi kilpailleensa vielä vasta matalalla tasolla harrastesarjoissa, epävirallisissa kilpailuissa tai suljetuissa kilpailukokeissa. 7 kpl heistä vastasi tavoittelevansa siirtymistä harrastesarjasta kilpailuluokkiin. Vastaajista jää siis 10 kpl, jotka eivät tavoittele kilpailemista (5,9 % vastaajista) virallisissa luokissa. Osa heistä voi kuitenkin olla myös niitä, jotka kiertävät ainoastaan Kennelliiton suljetuissa kilpailukokeissa.

Kilpailullisissa tavoitteissa kolmena suurimpana vastausryhmänä oli tuloksien parantaminen (45,4 %), tulokset puhdasrotuisten kilpailukokeissa (43,7 %) ja kilpaileminen huvin vuoksi (42 %). Kilpailijoista 21 % ilmoitti tavoittelevansa menestystä kansainvälisissä kilpailuissa. Menestystä tavoittelevat oletettavasti suurimmalta osin kilpailevat jo kansallisella tasolla. Vastanneista vain 7,6 % ilmoitti tavoittelevansa siirtymistä kansainvälisiin kilpailuihin. Tämän prosenttiluvun olisi suonut olla suurempikin, sillä kansainvälinen vertailu pitää kotimaisen lajin tason riittävällä tasolla. Olisi tärkeää näyttää kotimaista osaamista maailmalla ja samalla saada Suomalainen valjakkourheilu näyttäytymään maailmalla vakavasti otettavana. Toivottavasti tulevaisuudessa Suomessakin nähtäisiin tasokkaita kansainvälisiä arvokilpailuja.

Vastausvaihtoehdoissa oli mahdollisuus valita myös vaihtoehto "Osallistua entistä useampaan kilpailuun tai kokeeseen". Tämän valitsi vain yksi henkilö.

Syyt kilpailemiselle

Kilpailijoiden ryhmältä kysyttiin syitä omalle kilpailemiselle. Tässäkin kysymyksessä sai valita useamman kuin yhden vastausvaihtoehdon. Vastausvaihtoehdot jakautuivat kolmelle suurimmalle vastausvaihtoehtoryhmälle seuraavasti: 79 % vastasi kilpailevansa hauskuuden vuoksi, 59,7 % elämyksien vuoksi ja 56,3 % koirien testaamiseksi jalostustyön vuoksi.

Kyselystä ei selviä, kuinka monella vastaajalla on omaa kasvatustyötä, mutta on ilo kuitenkin huomata, että ainakin enemmistö näkee kilpailuiden merkityksen jalostustyön kannalta. Se on kautta valjakkourheilun historian ollut tärkeimpiä tapoja mitata koirien työskentelyominaisuuksia ja toiminut jalostusvalintojen ohjaajana.

Vastaajista 9,4 % prosenttia ei valinnut ollenkaan elämyshakuisuutta tai hauskanpitoa syyksi kilpailemiselle. Suurin osa on valinnut ainakin toisen näistä eniten ääniä saaneista vaihtoehdoista. Iso osa kilpailijoista pitää kilpailemista hauskana ja viihdyttävänä osa-alueena harrastuksessa. Niiden vastauksissa, jotka eivät valinneet kumpaakaan näistä, esiin nousevat seuraavat seikat: koirien testaaminen jalostustyön vuoksi, puhdasrotuisten kilpailukokeet, kilpailuvietti ja harjoittelun toimivuuden mittaaminen.

Vaikka jälkimmäiset vastaajat eivät ole valinneet elämyksenhakuisuutta tai hauskanpitoa syyksi kilpailemiselle, ei pidä tehdä oletuksia, että kyseiset vastaajat varsinaisesti pitäisivät kilpailemista vastemielisenä tai epämiellyttämänä. Tyydytystä saadaan ehkä kokemalla onnistumisia kilpailuissa tai jalostustyön tuloksia tarkastellessa.

Vaikka samat motiivit eivät ohjaa kaikkia kilpailevia harrastajia, niin jokaiselle löytyy tilaa kilpakentiltä. Valjakkourheilu lajina ei selviä ilman aktiivista kilpailutoimintaa. Kaikista ei tule, eikä tarvitse tulla huippu-urheilijoita tai menestyjiä, mutta samoihin kilpailuihin on mahduttava vertailun säilyttämiseksi. Laji ei saa mennä siihen pisteeseen, että titteleiden ja sijoituksien tarve nousee todellisen osaamisen edelle. Lajin pitää olla sellainen, että kova työ ja hyvät koirat ovat ainoa tie menestykseen kilpakentillä. Maailmalla valjakkourheilu on tasokasta ja Suomalaisen valjakkourheilun on pysyttävä tässä mukana.

Aktiivisempaa osallistumista haittaavat tekijät

Aikaisemmin tässä kirjoituksessa sivuttiin jo seuraavaa kilpailijoille esitettyä kysymystä: "Jos haluaisit kilpailla enemmän, mitä esteitä sinulla on?". Vastausvaihtoehdoista sai valita useamman. Vastaajista 45,6 % ilmoitti, että syynä ovat pitkät etäisyydet kilpailupaikalle. Se on ylivoimaisesti suurin syy. 29,8 % vastasi, että kilpailuiden vähäinen määrä ja 26,3 % vastasi, että "ei omia koiria tai liian vähän koiria".

Tämän kysymyksen vastaukset ovat ristiriitaisia verrattuna muiden kysymyksien vastauksiin. Kilpailuiden vähyys nähdään ongelmana, mutta toisaalta aikaisemmassa kysymyksessä vain yksi tavoitteli starttaavansa useammassa kilpailussa.

Suuren vastaajamäärän saanut "ei omia koiria tai liian vähän koiria" herättää myös kysymyksiä. Kyselyssä tuli ilmi, että vastaajilla on enemmän kilpailuikäisiä koiria kilpailullisiin tarpeisiin nähden. Vain marginaalinen vastaajajoukko kertoi, ettei omista itse ollenkaan koiria, vaikka kilpaileekin.

Vastauksissa oli runsaasti hajontaa. Runsaasti ääniä keräsivät myös "liian vähän luokkia, joihin osallistua" (18,4 %), "perhesyyt tai elämäntilanne" (21,9 %), "harjoittelumahdollisuuksien puute" (19,3 %) ja "osassa kilpailuissa liian pitkät matkat koirien kykyihin tai harjoittelun määrään nähden" (15,8 %).

Tähän kysymykseen ihmiset myös vastasivat runsaasti vapaalla sanalla. Mitään selkeää yhtenäistä linjaa ei niissäkään ole nähtävissä. Vastauksissa syyksi kerrotaan mm. työelämän vaatimuksien vaikeuttavan osallistumista, kaksipäiväisten kisojen aiheuttavan vaikeuksia löytää kotiin jääville koirille hoitajaa, halun järjestää aikaa myös valjakkoretkeilylle, oman motivaation puutteen ja sen, että samassa kennelissä on useampia kilpailijoita, eikä kaikille riitä koiria kilpailuihin. Jälkimmäinen syy voisi ainakin osittain selittää sitä vastausta, että koetaan ettei koiria ole riittävästi kilpaillakseen enemmän. Kaikin puolin tämän kysymyksen vastaukset herättävät vain enemmän kysymyksiä.

Kilpailujen valinta

Sitten kysyttiin kilpailevien ryhmältä, että mitkä asiat vaikuttavat siihen, mihin kilpailuihin ilmoittaudutaan. Kolme suurinta vastausvaihtoehtoryhmää jakaantuivat seuraavasti: "Tarjolla oleva luokkatarjonta" 65,3 %, "luokkien matkat" 56,8 % ja "kilpailuiden ajankohta" 53,4 %.

Luokkatarjonta luonnollisesti vaikuttaa kilpailun valitsemiseen, mutta hieman epäselväksi jäi miten vaikuttavat luokkien matkat? Vastasivatko harrastajat tässä kohtaa viitaten valintoihin lajin eri osa-alueiden välillä vai tehdäänkö valintapäätöksiä esim. sprintissä eri kilpailuissa samojen luokkien ilmoiitettujen matkojen perusteella?

VUL:n alaisten kilpailuiden pitäisi noudattaa kansainvälisiä sääntöjä, mutta jokainen sääntöihin perehtynyt tietää, että näin ei toteudu kaikissa kilpailuissa. Osassa kilpailuissa kilpailumatkat ovat olleet liian lyhyitä sääntöjen asettamiin minimimatkoihin nähden. Kokevatko ihmiset, että kilpailumatkat ovat liian lyhyitä vai liian pitkiä?

Jos kyseessä on niin, että koetaan matkat liian pitkiksi, niin tilanne on todella huolestuttava. Mikäli koirat eivät enää selviä lajin standardeista, niin onko vaihtoehtona pyrkiä laskemaan kilpailuiden vaatimustasoa vai keskittyä tilanteen korjaamiseen jalostustyöllä?

Toisaalta, kun kilpailumatkat ovat osassa kilpailuissa liian lyhyitä sääntöjen minimimatkaan nähden, niin voi olla, että arvokilpailuihin tähtäävät eivät koe kilpailuiden palvelevan omaa tavoitetta. Kilpailukalenterin pitäisi rakentua niin, että kilpailut toimivat välietappeina kohti kauden päätavoitetta ja pääkilpailua edeltävissä kilpailuissa olisi mahdollisuus testata sen hetkistä kuntoa. Kuitenkin vain 16,9 % näki merkitykselliseksi sen, että kilpailukokonaisuus palvelee arvokisoihin tähtäämistä.

Myös etäisyys kilpailumatkaan vaikuttaa siihen, mihin kilpailuun ilmoittaudutaan (51,7 %). Hieman yllättävästi vastauksissa nousi esille, ettei kilpailujärjestelyiden toimivuus vaikuta juurikaan valintaan. Vain 22,9 % vastasi, että järjestelyisen toimivuudella on väliä ja urien kunnon merkitykselliseksi nosti 33,1 %.

Vuonna 2017 toteutetussa kyselyssä nousi kilpailuiden valintaa koskien esille ilmapiirin merkitys. 60 % vastaajista koki tuolloin ilmapiirin vaikuttavan siihen, mihin kilpailuun osallistutaan. Nyt vastaajista vain 19,5 % oli merkinnyt tämän vaikuttavan. Onko tästä pääteltävissä, että kilpailuiden ilmapiiri on parantunut sellaiseksi, että asiaa ei tarvitse enää miettiä, vai onko se muuttunut muutoin vähemmän merkitykselliseksi kilpailijoille?

Tärkeiksi koetut asiat kilpailuissa

Seuraavassa kilpailijoille kohdennetussa kysymyksessä vastattiin kysymykseen "Mitkä näistä koet itsellesi tärkeäksi kilpailuissa?". Jokaisessa kohdassa oli 5 toistuvaa vastausvaihtoehtoa: En halua tätä, Ei tärkeää, Neutraali suhtautuminen, Melko tärkeää ja Todella tärkeää".

Kohta "Suuri osallistujamäärä" jakoi vastauksia niin, että suurimmalla osalla oli aiheeseen neutraali suhtautuminen (47 kpl). 28 vastaajaa vastasi, ettei se ole tärkeää. 31 vastasi että se on melko tärkeää ja todella tärkeäksi sen näki 12. Kukaan ei ainakaan myöntänyt, ettei halua sitä. Osallistujamäärät ovat kuitenkin merkityksellisiä sekä lajin tasolle että kilpailujärjestäjille. Kilpailuiden järjestäminen ei onnistu ilmaiseksi, joten sen on oltava taloudellisesti kannattavaa. Osallistumismaksujen on katettava järjestelykulut. Riittävät osallistujamäärät pitävät osallistumismaksut kohtuullisina. Lisäksi suuri osallistujamäärä vaikuttaa myös positiivisesti kilpailun tasoon.

Kilpailukokeet puhdasrotuisille ovat nousseet jossakin määrin merkitykselliseksi kyselyssä. Tässäkin kysyttiin, kuinka tärkeäksi ne koetaan. 28 vastasi niiden olevan itselleen todella tärkeää ja 37 melko tärkeää. 27 suhtautui asiaan neutraalisti. 18 vastasi ettei kilpailukoe ole itselle tärkeää ja 8 vastasi ettei halua kilpailukokeita.

Kysyttiin myös merkittävyyttä sille, että kilpailu on avointa kaiken rotuisille tai roduttomille. Enemmistöllä asiaan oli neutraali suhtautuminen (41kpl). Kilpailuiden avoimuus oli todella tärkeää 37kpl vastaajista ja melko tärkeää 25kpl. Kaksi vastasi, ettei halua kaikille avoimia kilpailuja. Muutoin RNB-rotujaottelun kannatus ei noussut tässä kyselyssä yhtä selkeäksi kuin vuonna 2017 toteutetussa kyselyssä.

Palkintoihin oli neutraali suhtautuminen (54 klp). 42 vastaajaa vastasi, että palkinnot eivät ole tärkeitä ja 14 vastasi, että ne ovat melko tärkeitä. Neljä koki palkinnot todella tärkeiksi ja kaksi ei halunnut palkintoja.

Mahdollisuuden hyvään sijoitukseen koki todella tärkeäksi kolme vastaajaa. 25:lle vastaajalle se oli melko tärkeää ja 45:llä asiaan oli neutraali suhtautuminen. Vastaajista 42 koki ettei asia ollut tärkeä ja yksi laittoi, ettei edes halua sijoittua. Muutamissa vapaissa kommenteissa mainittiin, että kilpailuiden taso koetaan liian kovaksi, jolloin ei itsellä ole mahdollisuutta pärjätä. Toivotaan matalatasoisempia kilpailuja ja "matalan kynnyksen luokkia".

Kilpailuiden kovan tason tärkeydestä kysyttäessä 16 vastasi kokevansa, että se on todella tärkeää. 34 vastasi, että kilpailuiden kova taso on melko tärkeää ja 47 suhtautui asiaan neutraalisti. 16 vastasi ettei kilpailuiden taso ole tärkeää ja 4 vastasi, ettei halua kovaa tasoa kilpailuihin.

Harrasteluokat todella tärkeiksi koki 7 ja melko tärkeiksi 22. Neutraali suhtautuminen oli 50:llä vastaajalla. 34 vastasi, että harrasteluokat eivät ole tärkeitä ja 4 vastasi ettei halua harrasteluokkia. Tarve harrasteluokille jäi yllättävänkin pieneksi, vaikka vapaissa kommenteissa ne nostettiin useampaan otteeseen esille.

Sääntöjen mukaiset kilpailumatkat olivat todella tärkeitä 34:lle vastaajalle ja melko tärkeitä 39:lle vastaajalle. 32 suhtautui asiaan neutraalisti. 11 vastasi ettei sääntöjen mukaiset matkat ole tärkeitä ja yksi myönsi, ettei halua sääntöjen mukaisia matkoja. Kansainvälisissä kilpailusäännöissä on esitetty kilpailumatkojen minimi- ja maksimipituudet luokittain. Pääasiassa Suomessa ovat ongelmana liian lyhyet matkat etenkin keskipitkillä matkoilla.

Reaaliaikaiset tulokset olivat todella tärkeitä 15 vastaajalle ja melko tärkeitä 55 vastaajalle. 35 suhtautui asiaan neutraalisti. 11 ei pitänyt reaaliaikaisia tuloksia tärkeänä. Kukaan ei ainakaan myöntänyt, ettei halua niitä.

Hyvin merkatut reitit olivat todella tärkeitä 68:lle vastaajalle. Melko tärkeitä ne olivat 38:lle vastaajalle. 6 vastaajista suhtautui reittien merkintöihin neutraalisti. 2 vastaajista kertoi, että reittien merkkaus ei ole tärkeää ja toiset kaksi ilmoitti, etteivät halua reittejä merkattavan hyvin. Ristiriita tässä asiassa syntyy siitä, että vaikka tässä kohdassa selkeästi esille nousee reittien hyvä merkitseminen, niin aikaisemmassa kysymyksessä kilpailujärjestelyjen toimivuus ei noussut esille, kun kysyttiin että mitkä asiat vaikuttavat siihen, mihin kilpailuihin ilmoittaudutaan. Kyseessä on kuitenkin aktiivisten kilpailijoiden osuus, jotka ainakin osittain tuntevat kilpailujärjestäjät ja formaatit, joten järjestelyt eivät useinkaan tule yllätyksenä.

Ravitsemus- ja majoituspalvelut olivat todella tärkeitä 5:lle vastaajalle. Vastaajista 55 koki ne melko tärkeäksi ja 44 suhtautui neutraalisti. Vastaajista 11 ei kokenut ravitsemus- ja majoituspalveluita tärkeiksi sekä yksi vastasi, ettei halua niitä. Selkeästi iso osa kaipaa kuitenkin ravitsemus- ja majoituspalveluita mikä kilpailunjärjestäjien olisi hyvä ottaa huomioon kilpailupaikkaa pohtiessaan.

Kilpailuissa sosiaalinen kanssakäyminen on todella tärkeää 23:lle vastaajalle ja melko tärkeää 42:lle. 38 suhtautuu sosiaaliseen kanssakäymiseen neutraalisti. 11 ei pidä sosiaalista kanssakäymistä tärkeänä ja kaksi ei halua sosiaalista kanssakäymistä ollenkaan. Suurin osa vastaajista pitää siis kilpailuja myös sosiaalisina tapahtumina.

Lasten luokan koki todella tärkeäksi 9 vastaajaa ja melko tärkeänä sitä piti 14. Neutraalisti lasten luokkiin suhtautui 51. 28 ei kokenut lasten luokkia tärkeiksi ja yllättävästi 14 ei halunnut lasten luokkia ollenkaan.

Covid19-pandemian vaikutus

Viimeaikaisten kilpailuiden vähäiset osanottajamäärät ovat hieman huolettaneet seuraa. On ollut mielessä, että onko Covid19-pandemialla ollut vaikutusta halukkuuteen osallistua kilpailuihin. Merkittävästi se ei noussut esille kummassakaan vertailuryhmässä. Kilpailevien ryhmästä 75,6% vastasi että pandemialla ei ole ollut vaikutusta halukkuuteen osallistua kilpailuihin ja kilpailemattomien ryhmässä prosenttiosuus oli myös sama 75,6%.

Kilpailemattomien vastaukset

Kokemus ja koiramäärä

Kilpailemattomia vastasi kyselyyn yhteensä 46 henkilöä. Kilpailemattomien vertailuryhmään kuuluivat siis ne henkilöt, jotka ilmoittivat, että eivät kilpaile ollenkaan tai kilpailevat harvemmin kuin kerran vuodessa. Kilpailemattomista 34,8 % ei ollut koskaan kilpaillut.

Kilpailemattomista 33,3 % omisti 1-2 valjakkorotuista koiraa tai valjakkokäyttöön tarkoitettua risteytyskoiraa. Vastaajista 24,4 % ilmoitti luvuksi 3-5 koiraa, 20 % yli 11 koiraa, 17,7 % 6-10 koiraa ja 4,4 % ei omistanut yhtään kuvaukseen sopivaa koiraa.

Kilpailemattomien ryhmästä 23,2 % kertoi harrastusvuosia olevan 2-5, 46,5 % kertoi harrastaneensa 6-10 vuotta, 16,2 % vastanneista oli harrastanut 11-20 vuotta ja 13,9 % vastasi että yli 21 vuotta. Yhtään vastaajista ei ollut harrastanut alle vuotta.

Syyt kilpailuhin osallistumattomuuteen

Isoimmaksi syyksi kilpailemattomuudelle nousi se, ettei vastaaja kokenut omistavansa kilpailukelpoisia koiria (37 %). Osuus on huomattavasti suurempi, kuin olisi voinut olettaa ilmoitettujen koiramäärien perusteella. Vain 4,4 % oli ilmoittanut ettei omista yhtään valjakkokäyttöön tarkoitettua koiraa.

Toiseksi suurimmaksi syyksi nousi pitkät etäisyydet kilpailupaikoille (30,4 %). Tämän osalta jäi epäselväksi, että millaisia etäisyyksiä kilpailupaikoille harrastajat pitäisivät hyväksyttävinä.

Vastaajista 23,9 % ilmoitti, ettei vielä ole uskaltanut osallistua kilpailuihin ja saman verran henkilöitä pelkäsi omaa epäonnistumista. Koiriensa epäonnistumista pelkäsi 15,2 %. Kaikkineen pelot tuntuvat harmittavasti rajoittavan harrastajakunnasta merkittävän osan osallistumisintoa.

Osa tähän ryhmään vastanneista on selkeästi jo harrastajakunnan iäkkäämpää sukupolvea, sillä terveydelliset syyt, "eläköityminen" ja korkea ikä mainitaan. 4,3 % vastasi, että safarityö estää kilpailuissa käynnin.

Kilpailujen valinta

Harvoin kilpailleilta kysyttiin, että mitkä seikat vaikuttavat siihen mihin kilpailuun osallistuu. 71,4 % ilmoitti, että sopiva kilpailuluokka. 51,4 % katsoi lyhyen matkan kilpailupaikalle tärkeäksi. Etäisyydet kilpailupaikoille ovat nousseet tässä kyselyssä useasti esille.

Harvoin kilpailleista 40 % vastasi, että mahdollisuus kilpailukokeeseen vaikuttaa valintaan. 40 % oli valinnut myös kohdan "ajankohta". 20 % vastaajista kaipasi harrastusluokkaa ja myös 20 % tavoitteli matalatasoista kilpailua.

Kilpailun korkeaa tasoa puolestaan tavoitteli 5,7 %. Harvoin kilpaileville ratojen turvallisuus ei vaikuttanut kilpailuvalintaan, sillä vain 2,9 % oli valinnut tämän vastausvaihtoehdon. Toisaalta 25,7 % sanoo, että valitsee kilpailut, jonka järjestelyt tietää hyviksi. Vapaassa kommentissa yksi henkilö kirjoittaa, että pitää tärkeänä mahdollisuutta vaikuttaa lähtöjärjestykseen.

Kilpailujen merkitys

Kilpailemattomien vertailuryhmässä vastaajat saivat kertoa, mitä kilpailut heille merkitsevät. 71,4 % vastasi että kilpailut merkitsevät yhdessäoloa koirien kanssa ja saman verran prosentteja sai vastausvaihtoehto "harrastamista". Vaikka selkeästi tässä vertailuryhmässä ei omaa kilpailua nähty kovin tavoitteellisena, niin 69 %:lle kilpailut kuitenkin merkitsivät koirien testaamista. Treenimetodien testaaminen sen sijaan nousi esille 23,8 % vastauksista. Vastaajista 66,7 % vastasi, että kilpailut merkitsivät heille tapaamisia muiden harrastajien kanssa.

Motivointi kilpailemiseen

Kysyttäessä, että mikä saisi ajamaan kisoissa useammin, niin eniten ääniä sai vastausvaihtoehto "harrastuskaverien tuki" (38,1 %). Toiseksi suosituin vastaus oli "parempi taloudellinen tilanne" (35,7 %) ja kolmantena "Toisenlainen elämäntilanne" (33,3 %). "Pelon voittaminen" ja "kyvykkäämmät koirat" nousivat myös esille runsasmääräisempinä vastausvaihtoehtoina. Vastaajista 7,3 % ilmoitti, ettei halua ollenkaan kilpailuihin.

Yhteenveto

Haasteet kilpavaljakkourheilun näkökulmasta

Tiedusteltaessa haasteista kilpavaljakkourheilun näkökulmasta sekä kilpailemattomien ja kilpailevien ryhmältä, nousivat suurimmiksi syiksi talkoolaisten puute, kilpailuiden vähyys ja polttoaineiden korkea hinta. Kysymykseen sai valita kolme omasta mielestä merkityksellisintä tekijää.

Talkoolaisten puute näkyy varmasti niin kaikissa valjakkourheiluseuroissa kuin uutisointien perusteella muissakin seuroissa ja yhdistyksissä. Asiasta on keskusteltu sosiaalisen median alustoilla, mutta ratkaisuja on ollut kovin vähän. Vaikka ongelma tunnustetaan, ei talkoolaisia saada yhtään sen helpommalla.

Kilpailuiden järjestäminen vaatii vapaaehtoisilta isoja ponnistuksia - iso osa kilpailuiden talkootehtävistä vaatii sitoutumista koko kilpailuviikonloppuun. Ymmärrettävästi osa väestä haluaa kilpailla myös itse, mikä on täysin ymmärrettävää ja kuten on todettu, kilpailijoitakaan ei ole liiaksi. Kilpailun, koirien hoidon ja talkoilemisen yhdistäminen voi joissakin tehtävissä olla mahdotonta, joten vain talkoilemiseen sitoutuneet vapaaehtoiset ovat kultaakin kalliimpia tälle lajille.

Syitä talkoolaisperinteen kuolemiselle voi vain arvailla. Kilpailemattomista kaksi henkilö ilmoitti kilpailemattomuutensa tai vähäisen kilpailuaktiivisuutensa syyksi sen, että talkoilee kilpailuissa. Myös kilpailemattomien ryhmälle esitettiin sama kysymys ja sama haaste, eli talkoolaisten puute, oli sielläkin isoin vastausryhmä (47,7 %).

Toisiksi eniten ääniä saanut "kilpailuiden vähyys" (kilpailijoiden ryhmässä 41,7 % ja kilpailemattomien ryhmästä 34,1 %) saattaa liittyä myös äskettäin mainittuun haasteeseen. Osittain kilpailuiden vähyys johtuu tekijöiden puutteesta.

Myöskään vähäiset osallistujamäärät kilpailuissa auta asiaa. Kilpailuita ei ilmaiseksi järjestetä ja kilpailumaksuilla katetaan järjestyksestä koituneita kuluja. Mikäli osallistujamaksuilla ei kyetä kattamaan järjestelykuluja, niin monellakaan taholla ei riitä resursseja tapahtumien järjestämiseen tappiolla.

Kilpailijoiden ryhmästä 23,5 % vastasi, että valjakkourheilun uhkana on ihmisten vähäinen kiinnostus kilpailemiseen. Osa harrastajista ei välttämättä täysin ymmärrä kilpailemisen merkitystä koirien työskentelyominaisuuksien säilymiselle ja kilpailijoiden ryhmästä kysymykseen vastanneista vain 17,4 % oli huolissaan koirien työskentelyominaisuuksista. Muutamia kirjallisia kommentteja asian suhteen tulikin kilpailijoilta ja esitettiin epäilyjä, että ihmiset tyytyvät vähään, eivätkä tavoittele kilpailuissa hyvä saavutuksia, mutta siitä huolimatta jalostavat heikoilla ominaisuuksilla varusteltuja koiria.

Kilpailijoiden ryhmästä vastaajista 20 % vastasi, että nk. hiljaisen tiedon puute on uhka lajille. Kokemuksen tuoma tieto lajin konkareilta ei välity uudemmille harrastajille. Sitä mukaa, kun vuosikymmeniä lajin parissa olleita tekijöitä poistuu, vähenee kokonaisuudessaan ymmärrys lajia kohtaan ja tiedostus sen perinteistä.

Vastauksissa esitettiin myös ilmastoon liittyviä huolia. Kilpailevien ryhmästä vastaajista 7 % valitsi, että ekologiset tekijät ovat riski lajille ja 18,3 % vastasi että ilmastonmuutos. Kilpailijoiden vapaissa kommenteissa myös mainittiin etelän heikkojen talvien vaikeuttavan treenaamista. Yksi vapaa kommentti koski kilpailujen ajankohtaa - kirjoittaja toivoi kilpailuja järjestettävän marraskuussa. Marraskuussa kilpailukalenterissa ei tosiaan ole suurta joukkoa kilpailua, mutta tuolloin epävarmuutta aiheuttaa etelässä jäätikkökelit, jotka ovat riski sekä koirille että kilpailijoille.

Loppusanat

Monet seikat kyselyssä varmasti nostavat huolestumista tulevaisuuden suhteen. Esille nousseet koirien toimimattomuus valjakkokäytössä ja harrastajien erilaiset pelot osallistumisen esteinä ovat selkeästi sellaisia asioita, joihin tulisi kyetä kiinnittämään huomiota. Koirakannan ominaisuuksien hiipuminen on selkeästi osallistumismotivaatiota laskeva tekijä. Harrastajien ilmoittavat pelot osallistumisen esteenä tuntuvat myös vahvasti liittyvän epäilyyn koirien suoriutumisesta.

Kilpailujen laskevat osanottomäärät ja toisaalta vaatimustasoltaan matalampien tapahtumien toivominen ja niihin siirtyminen tukevat näkemystä, että koirakannan ominaisuudet rekikoirana toimimista ajatellen ovat laskussa ja tämä tulee tulevaisuudessa näyttelemään merkittävää roolia lajin kehityksessä.

Asiasta kaivattaisiin avointa ja asiallista keskustelua lajin toimijoiden kesken. Harrastajat tulisi saada houkuteltua mukaan kilpailuihin, jotta koirakannan ominaisuuksia kyettäisiin arvioimaan. Tällä hetkellä ollaan tilanteessa, jossa tämä edellyttää jollakin tavoin lajin perinteisiin verrattuna madallettua vaatimustasoa ainakin osan harrastajakunnan osalta. Samaan aikaan tulisi kuitenkin kyetä estämään tilanne, jossa madallettua vaatimustasoa käytettäisiin jalostusvalintojen perusteluna tai sitä ruvettaisiin pitämään uutena standardina. Tälläinen kehitys tulisi jatkossa entisestään heikentämään koirakannan kyvykkyyttä toimia tehtävässään ja aiheuttaisi nykyistä suurempia ongelmia saada harrastajia mahtumaan samoihin tapahtumiin.