Asiaa varikkoetiketistä


Kennelyskätapauksia on ilmennyt viime aikoina, jonka vuoksi tulikin mieleen kirjoittaa varikkoetiketistä. Varikkoetiketti sinänsä sisältää paljon muutakin kuin tarttuvien tautien ehkäisyn, mutta on yksi tärkeimpiä asioita, joita varikkoetiketistä tulisi ymmärtää. Uusille harrastajille asia voi olla vieras, eikä sen tärkeyttä tule ajatelleeksi.

Varikkoetiketissä korostuvat seuraavat asiat: tartuntojen ehkäisy, koirien stressin vähentäminen, "koulutus- ja ulkoilurauhan" antaminen, ympäristön suojelu, viihtyvyyden säilyttäminen ja omaisuuden suojeleminen.

Koirat sairastavat erilaisia tarttuvia sairauksia siinä missä me ihmisetkin sairastamme. Sairauksien leviämistä tulee välttää kaikin mahdollisin keinoin, sillä sairastaminen on riski eläinten terveydelle. Sen lisäksi isoimmissa kenneleissä sairastuminen saattaa tarkoittaa suuria taloudellisia menetyksiä. On eri asia lääkitä kahta koiraa kuin kahtakymmentä koiraa; saati jos sairastamisen takia tarvitaan eläinlääkärien hoitoa pelkän lääkkeiden lisäksi. Yleisiä tarttuvia sairauksia koirilla ovat erilaiset ripulitaudit, sisäloiset, ulkoloiset ja hengitystiesairaudet. Ripuli- ja hengityselinsairauksissa toipumisajat voivat venyä kuukausiksi, joten sairastaminen riskeeraa safarikenneleissä palkkatulot ja kilpailevissa kennelissä saattaa kilpailujen peruuntumisen lisäksi tulla taloudellista tappiota jo varattujen kilpailumatkojen peruuntuessa. Erilaiset loishäädöt ovat vaativia isommissa kenneleissä verrattuna ihmisten sisätiloissa asuviin koiriin. Loishäädöt voivat pahimmillaan vaatia jopa koko kennelin alueen maa-aineksen vaihtamisen. Taloudellisten tappioiden riski on siis valtava.

Ei ole siis mitenkään ihme, että monet isomman koiramäärän omistajat eivät harrasta koirapuistoiluja ja koiratreffejä. Esimerkiksi Giardia- ja Cryptosporidium-alkueläimet elävät ulosteesta saastuneessa maaperässä pitkään tartuntakykyisenä. Koirien ulosteet tulee aina siivota. Vaikka uloste sinänsä on maatuva luonnontuote, niin se ei poista sitä tosiasiaa, että se on tartuntalähde erilaisille taudeille. Osa tarttuvista taudeista on myös zonooseja, eli ne voivat aiheuttaa sairauden myös tarttumalla koirasta ihmiseen. Koirien ulosteet siivotaan niin hyvin kuin se on mahdollista, ja koirien "kakattamista" seisovaan veteen (lätäköt, vesistöt) ei tulisi koskaan tehdä. Ulosteperäiset bakteerit ja alkueläimet tartuttavat helposti kun ne joutuvat koiran suuhun sen juodessa lätäköstä. Lätäköistä juomistakin kannattaisi siis välttää. Varikoilla tai kilpailupaikoilla viivyttäessä voivat ihmisten käymälätkin olla vähissä, joten myös ihmisten jätösten siivoamisesta tulee huolehtia itse. WC-paperia tai etenkään puhdistuspyyheitä ei saa jättää luontoon.

Ennen treenaamaan tai kilpastarttiin lähtemistä koirien pitäisi tyhjentää suolensa, jotta urat eivät täyty koiran ulosteista. Ruokinnan suunnittelu on tässä kohdassa avainasiassa ja ennen starttia tulee varata riittävästi aikaa, että koirat ehtivät tekemään tarpeensa omalle varikkopaikalle. Koiria ei myöskään tule kilpailu- tai treenivarikkopaikalla talutella "siellä täällä", ellei sille ole välttämättä tarvetta (esim. verryttely). Ennen verryttelylenkkiäkin koiran tulisi olla tehnyt jo tarpeensa. Koirien tarpeet tehdään siis omalle varikkopaikalle, eikä talutella niitä ympäriinsä. Liike on lääke ulostamisen tarpeen käynnistämisessäkin mutta sen voi aivan hyvin tehdä pienelläkin alueella.

Koirien hengitystiesairaudet tarttuvat herkästi koirakontakteissa. Kontakteja vieraisiin koiriin kannattaa välttää. Aina tulee kysyä, voiko koiran päästää lähestymään toisen henkilön omistamaa tai hallinnoimaa koiraa. Koirien lisäksi tartunnan välikätenä voivat toimia ihmisen vaatteet ja kädet, mikäli niihin on jäänyt taudinaiheuttajia. Myös ihmisten tulee siis kysyä kohteliaasti, että voiko lähestyä toisen koiria. Parempi olisi, jos jokainen välttäisi vieraiden koiriin koskemista, ellei sille ole tarvetta tai koirien omistaja ei tuo ilmi, että toivoo koiriin koskettavan esim. sosiaalistamisen vuoksi. Kennelyskään on olemassa rokote, joka on VUL:n kansallisissa säännöissä suositeltu kilpailuissa. Rokote ei anna 100% suojaa, mutta on erittäin tehokas ennaltaehkäisemään kennelyskää. Useissa kansainvälisissä kisoissa se on pakollinen. Hyvä käsihygienia tulee ottaa huomioon myös koiriin koskiessa. Käsissä oleva kuola tai muu hengityselinerite voi tartuttaa koiran. Lisäksi vaatteiden ja välineiden kautta on mahdollista tartuttaa ulkoloisia, joidenka hävittäminen kennelolosuhteista ei ole yksinkertaista eikä halpaa.

Aktiivisesti käytettävillä treenivarikoilla käytetään "herrasmiessääntöä", eli annetaan aktiivisesti käyvien pitää oma varikkopaikkansa. Tämä on tautien ennaltaehkäisyn takia todella tärkeää. Jos et uutena tiedä, mihin kannattaa parkkeerata ja missä on "vapaata", niin kysy joltakin. Lisäksi kilpailupaikoilla on kohteliasta antaa isoille autoille ja isoimpien valjakoiden omistajille tilaa lähempää lähtöaluetta, sillä isompien valjakoiden kuljettaminen lähtöön voi olla haastavaa. Pienet autot, jossa ei majoituta, kannattaa suosiolla jättää etäämmälle tai ahtaimmille parkkipaikoille sillä autossa majoittuvat valjakot tarvitsevat ympärilleen enemmän tilaa. Jos varikolla tai kilpailupaikalla näet jonkun käyttävän aitaa, niin sillä voi olla koirien ulkoiluttamisen lisäksi myös muita merkityksiä. Se toimii turva-alueena tarttuvia tauteja vastaan. Älä siis vie koiraasi aidan viereen tai koske aidan takana oleviin koiriin ilman lupaa. Älä myöskään mene aidan sisälle ilman lupaa. Lisäksi aidan sisällä voidaan harjoitella koiran ulkoiluttamista vapaana, joten kunnioista sitä. Pysy tarpeeksi kaukana itse ja pidä oma koira tarpeeksi kaukana, jotta se ei herätä aidan takana olevien koirien kiinnostusta. Vaikka varikolla autolla ei ole aitaa, pitäisi pysyä vieraiden koirien kanssa riittävän etäällä. Tarttuvat taudit voivat kulkea myös kenkien välityksellä. 

Jos koira tai koirat sairastuvat, ei niitä tule vielä tapahtumiin. Sama koskee myös saman kennelin oireettomia koiria. Sairauden jälkeen on oltava riittävän kauan pois tapahtumista, jotta tartuntariskiä ei enää ole. Mikäli kennelin omistajan on pakottavasta tarpeesta mentävä johonkin, jossa on koiria, niin tärkeää on mennä puhtaissa pestyissä vaatteissa, uusien hanskojen kanssa ja myös kenkien on oltava puhtaat. Osa tartunnoista voi levitä ihmisen välityksellä.

Koirille tulee antaa varikkorauha myös stressin vähentämisen vuoksi. Monet koirat saattavat stressaantua vieraiden ihmisten ja koirien läsnäolosta, joten pitäisi antaa mahdollisuus rauhoittumiselle. Koirat ovat erilaisia ja suhtautuvat asioihin eri tavalla, mutta etenkin koiran haukkuminen voi olla merkki, että vieras koira tai ihminen on liian lähellä. Mikäli varikolla tai kilpailupaikalla yövytään, pyritään olla pitämättä meteliä. Se koskee koirien haukkumista ja ihmisten pitämää meteliä. Haukkuvat koirat laitetaan yöksi autoon, jotta kilpailijat ja koirat saisivat nukuttua yön rauhassa. Unen tarpeen täyttyminen on tärkeää myös koirien hyvinvoinnin kannalta. Koirien kanssa syntyy välillä väkisinkin meteliä, mutta pitäisi aina kohteliaasti pyrkiä minimoimaan se.

Omat jälkensä luonnollisesti tulee aina siivota, mutta muutenkin pitäisi kuluttaa ympäristöä mahdollisimman vähän. Reissuketjut asetetaan niin, etteivät ne aiheuta puuhun kulumaa ja kaivavien koirien paikka ei ole siellä, missä ne helpoiten saavat kaivettua kuoppia vaan silloin niille katsotaan paikka kovemmalta alustalta. Jos kuoppia tulee, niin ne peitetään huolellisesti. Koirien ei anneta myöskään repiä puita, rakennuksia tai tehdä muutakaan ympäristön muokkaamista. Koiria ei viedä luvatta rakennusten sisätiloihin. Kaikkialla ei ole mahdollista saada reissuketjuja kiinni puihin tai se ei ole sallittua, joten kannattaa opetella ketjujen kiinnittäminen ilman puita joko maahan tai autoon. Ketjujen kanssa muistetaan myös turvallisuus, sillä alueella kulkevat eivät välttämättä pimeällä näe ketjuja. Merkitse ketjupaikat huolellisesti ja selkeästi näkyväksi.

Varikkoetiketin kunnioittaminen tekee tapahtumista ja kilpailuista turvallisemmat sekä stressittömämmän ihmisille ja koirille. 

Julkaistu 23.10.2023

Kuvat: Jenna Jönkkäri