Selvennys aikaisempaan artikkeliin

L-SVU:n Hallitus 03.04.2020

Seuran julkaisema artikkeli on saanut huomiota ja kirvoittanut keskustelua, hyvä, tämä oli tarkoituskin. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kaikilta osin artikkelin ydintä ei ole aivan hahmotettu ja seura haluaisikin vielä muutamaa kohtaa täsmentää.

L-SVU on lähes kolmenkymmenen vuoden ajan järjestänyt suuren määrän kilpailuja, treenitapahtumia, luentoja ja muuta valjakkoharrastukseen liittyvää toimintaa. Samalla on muodostunut aika tarkka kuva siitä, missä on oltu ja missä ollaan nyt. Seurassa on pidemmän ajan kuluessa herännyt huoli tason kehittymisestä ja sen seurauksista. Harrastajat ovat ehkä huomanneetkin seuran pyrkineen keräämään palautetta järjestämistään kilpailuista jo pidemmältä aikaväliltä. Vuosien saatossa palautteissa ja keskusteluissa rupesi entistä useammin nousemaan esille toivomuksia totuttua matalammasta vaatimustasosta - harrastajakunnasta siis kumpusi huoli etteivät kilpailijat koe selviävänsä kilpailumatkoista (koskee myös Sp4:ää), joita on totuttu pitämään standardina vuosikymmeniä.

Tätä taustaa vasten heräsi halu katsoa löytyykö numeroiden valossa tukea tälle palautteesta syntyneelle käsitykselle, että koirakannan ominaisuudet ja / tai omistajien taidot eivät ole enää sillä tasolla kuin joskus aiemmin. Oletuksena oli, että jos kärkikuskien tasoa vertaamalla havaittaisiin tason laskua, olisi tuo ilmiö kärjen takana vielä voimakkaampi ja selittäisi seuran saamaa palautetta.

Tilastoissa käytettävää aineistoa pohdittiin jonkin verran. Ensinnäkin haluttiin saada yhtenäinen käsitys mahdollisimman pitkältä ajalta. Tässä sprintti tarjosi selkeästi paremmin aineistoa kuin MD- tai LD-matkat. Jo varsinaisessa artikkelissa todettiin, että lyhyimmillä sprinttimatkoilla ei kaikkia kunnollisen rekikoiran ominaisuuksia mitata yhtä tehokkaasti kuin pidemmissä sprinteissä ja siksi aineistoa etsittiin suuremmista luokista.

Vertailu olisi mieluiten tehty avoimesta luokasta, mutta siitä ei katsottu löytyvän yhtä hyvin ja etenkään yleisen luokan osalta riittävän tasalaatuista aineistoa kunnollisen vertailutason muodostamiselle. Siksi luokaksi valittiin Sp8. Kilpailusuoritusten ollessa 30 - 45 min välillä, aletaan koirista kohtuullisen tehokkaasti mittaamaan hyvän fysiikan lisäksi myös henkistä kovuutta, kun tuo aika juostaan ns. täydellä vauhdilla lähdöstä maaliin. Tätä ei pienimmissä sprinttiluokissa mitata samoissa määrin.

Tarkoituksena ei ollut esittää mitään rotua epäedullisessa valossa vaan muodostaa mahdollisimman totuudenmukainen kuva suorituskyvyn kehityksestä rodun sisällä. Yleisen sarjan nopeudet esitettiin kaaviossa vertailutasona, jolla voitiin osoittaa, että mikään ulkopuolinen syy ei ole selittämässä tipahtaneita keskinopeuksia. Pyrkimyksenä ei siis ollut niinkään vertailla siperialaisia x-rotuisiin vaan tutkailla rodun sisäistä kehitystä ajan saatossa.

Siperialaisilla harrastavia on kohtuullisen suuri määrä ja osittain tästä syystä rotuun keskityttiinkin. Mikäli rodussa taso laskee ja suuri joukko harrastajia sen johdosta on haluton osallistumaan kisoihin epäillessään menestymisen mahdollisuuksiaan, on asialla merkitystä koko lajin kannalta. Mikäli näennäistä menestymistä lähdetään tavoittelemaan sulkeutumalla pienempiin ryhmiin suljettujen kilpailujen muodossa, ei millään taholla näin pienessä maassa riitä resursseja laadukkaiden tapahtumien järjestämiseksi. Pelkona on lisäksi, että tällainen toiminta entisestään ruokkii kehitystä, jossa koirapopulaation suorituskyky putoaa kilpailun vähentyessä.

Tässä kohtaa lienee paikallaan mainita, että seuran hallituksen jäsenistä jokainen on tekemisissä siperialaisten kanssa ja huoli on osoitettu "omaa" rotua kohtaan. Miksi ei enää löydy valjakoita, jotka kykenisivät hätyyttelemään 30 km/h keskinopeuksia hieman pidemmillä sprinttimatkoilla, kun tähän on kuitenkin ennen kyetty rotumääritelmän mukaisilla siperianhuskyillä? Jokaisen pitäisi ymmärtää, että on haastavampaa saada koirat kulkemaan tuota nopeutta esim. 20 km, kuin 10 km. Siinä missä korkeisiin nopeuksiin kyettiin pari vuosikymmentä sitten vielä SP8-luokassa, niin nyt samaan pystytään enää pienimmissä luokissa lyhyimmillä sprinttimatkoilla. Tämän pitäisi olla huolta herättävä tekijä, jos rodun käyttöominaisuuksia halutaan pitää yllä ja siksi olettaisi rotujärjestön olevan asiasta kiinnostunut.

Seura halusi nostaa esiin pohdintaa syistä, jotka vaikuttavat kehityksen taustalla. Mitä sellaista on tehty tai jätetty tekemättä, että kehityssuunta on ollut kuvatun kaltainen? Tämä ei kohdistu pelkästään sh-rotuun, vaan myös x-rotuisten osalta on havaittavissa lievää tason laskua parhaista vuosista. Ero on huomattavasti pienempi kuin siperialaisilla, mutta herättää kysymyksen onko koko kilpailujärjestelmässä tapahtunut joku muutos, joka osaltaan selittää tason laskua?

Pitää myös muistaa, että tason säilyttämiseen kilpailuissa ja koirapopulaatiossa ei riitä pelkästään vertailu kotimaan sisällä, vaan meidän pitää tiedostaa missä taso muualla menee. Meidän on järjestettävä standardien ja sääntöjen mukaisia kilpailuja, jotta pystymme lähettämään kansainvälisiin arvokisoihin parhaassa mahdollisessa kunnossa olevia valjakoita. Kun kotimaassa tehdään asiat oikein, niin menestyminen rajojen ulkopuolella on todennäköisempää. "Erikoiskilpailut" ovat sinänsä kivoja, mutta ne eivät oikein toimi arvokisoihin valmistautumisessa ja siksi niiden ajankohtaa kilpailukalenterissa kannattaa miettiä.

Tällaisista syistä olisimme mielellämme nähneet pohdiskelua ja etenkin toivoneet näkemystä lajiliitolta. Jos ongelmia on olemassa, ne eivät korjaudu asian kieltämisellä.