Valjakkourheilun tilannearvio

Kuudentoista vuoden takainen kirjalliseen muotoon saattamani teksti on putkahtanut pohdintojen pohjaksi. Luin vanhan kirjoitukseni ja siihen osittain pohjautuvan L-SVU:n uuden arvioinnin. Tilastoista parhaiten ymmärsin kilpailujen määrien kehityskaavion. Yllätystä siinä on oikeastaan vain se, mihin kehitys tänä "talvena" on johtanut. Vaikka kilpailut on suunniteltu jo viime vuoden loppukesästä, eikä tietoa tulevasta epävarmasta talvesta vielä ollut, kilpailukaudesta näytti jo paperilla tulevan sprinttiajon ja valjakkohiihdon osalta käsittämätön. Tätä ihmettelin jo syyspuolella liiton hallitukselle kirjoitelmassa, jonka olin otsikoinut muistaakseni "Pohjanoteeraus vai suunnanmuutos?" Kunnollisia kommentteja en asiasta saanut, lähinnä selityksenä oli sinänsä oikea järjestävien seurojen resurssien tai halujen puute. Tässä lienee todellinen vakavan pohdinnan paikka. Vakavasti otettavaksi kilpaurheiluksi on näköjään edelleen matkaa. Sinänsä hyvä yritys, valjakkohiihtokisa Kontiolahdella, jäi vaisuksi ja toisen kilpailupäivän aikana tv esittelikin jo tikkaurheilua, (kaikella kunnioituksella tikanheitton kohtaan).

Puhdasrotuiset rekikoirat ovat varsinaisesti tuoneet koko lajin maahan. On varmaa kohtuullista yrittää huolehtia näiden koirien kilpailukyvystä ainakin kohtelemalla niitä mahdollisimman tasapuolisesti. Tästä huolehtimisen luulisi kuuluvan pääasiassa ao. rotujärjestöille. En osaa sanoa, missä määrin nämä ovat käytännössä vaikuttamassa lajiliiton toiminnassa. Ilahduttavaa on, että ainakin L-SVU:ssa toimivat kantavat asiasta huolta. Omalla aktiiviajallani sekä SHS:ssa että VUL:ssa puolustin ajatusta, että koirien kilpailukykyisyys kehittyy vain kilpailemalla mahdollisimman kovien valjakoitten kanssa. Tätä ajateltiin myös Amerikassa 80-luvulla, kun kehitettiin jalostuskelpoisien koirien löytämiseksi Sepp-testi. Tavoitteena oli jatkaa alaskalaiskasvattajien periaatetta, jonka Atla tiivisti, kun kysyttiin millaisia koiria hän käyttää jalostuksessa, vastaamalla: Parhaita.

Jotta parhaat koirat löytyvät, tarvitaan laadukas treenaus , ruokinta ja koirien muu huolto sekä kilpaileminen mahdollisimman hyvien valjakoitten kanssa. Eli tarvitaan siis järjestettyä kilpailutoimintaa. Jotta tätä saataisiin aikaan, pitää valjakkonsa ja oman kilpailukykynsä kehittämistä haluavien osallistua toimintaan muutenkin kuin facebookiin kirjoittelemalla.

Näiden ajatusten pohjalta on ehkä vähän epäiltävä nyt käytössä olevan puhdasrotuluokan hyödyllisyyttä. Mieleeni palaa ajatus, jota aiemmin olen esittänyt. Mahtaisikohan suomalainen yleisurheilu kehittyä, jos päätettäisi kilpailla vain valkoihoisten kilpailijoiden sarjoissa?

Tällaisten ajatusten jatkoksi pahoittelen tilannetta kisojemme tulospalvelussa. Voidaanko lajiamme pitää vakavasti otettavana kilpaurheiluna, jos kilpailujen tulospalvelussa on puutteita. Tuloksien julkaisu kestää jopa viikkoja, niistä puuttuu tietoja ratojen pituuksista, osallistujien seuroista jne.

Onko mahdotonta kehittää liiton yhteistä tulospalvelusysteemiä helpottamaan vähäisten järjestäjävoimien työtä?

Mäntsälässä 9.2.2020 Kalevi Vainio