Treenileiri
Yhden leiriläisen leirikertomus
Treenileiri 2023 ei osaltani alkanut ihan suunnitelmien mukaan: tarkoitus oli saapua paikalle jo perjantai-iltana, mutta suunnitelmat pisti uusiksi äkisti alkanut päänsärky, ja päädyin vain kadehtimaan muiden iltatreenejä Instagramin äärellä. Omassa sängyssä vietetyn yön jälkeen olokin oli jo parempi, ja lauantaiaamuna suunnattiin kahden auton voimin kaverin kanssa kohti Niinimajaa.
Lauantai aloitettiin treenillä. Omia koiria oli mukana kolme, joista kaksi treenissä ja yksi kasvamassa – viimeiseksi mainittu pääsikin heti ihmettelemään tositoimia, kun aikuiset lähtivät vahvistamaan ystävän valjakkoa ja pentu joutui jäämän kanssani rannalle ruikuttamaan. Treenien jälkeen ei paljoa tarvinnutkaan odotella, kun olikin jo leirin aloituskokoontumisen aika. Tämäkin oli pienelle huskyntaimelle oikein hyvää kokemusta, ja siitä saikin olla kovin ylpeä, kun se asettui rauhassa makoilemaan ihmisjoukon keskelle. Pentupaijailun lisäksi aloituskokoontumisessa käytiin läpi järjestäjäosapuolen henkilöt, joihin voi olla yhteydessä jos on jotain kysyttävää, sekä pieni esittelykierros paikalla olleista osallistujista.
Aloituskokoontumisen jälkeen oli hyvää aikaa pystyttää leiri. Yölle ja seuraavalle aamulle oli luvattu vesisadetta, minkä vuoksi en ollut ottanut telttaa mukaan vaan sen sijaan järjestelin itselleni pehmoisen pedin auton takapenkille. Voin jo tässä vaiheessa paljastaa, että oli muuten hyvät unet, eikä pelkoa kastumisesta!
Pian leirin pystyttämisen jälkeen alkoikin eläinlääkäri Antti Mäkiahon ensiapuluento, jolla kuultiin paljon jo tuttua mutta myös paljon uutta ja mielenkiintoista, ehkä joskus jopa koiran hengen pelastavaa asiaa. Luennon jälkeen oli ohjelmavapaata aikaa, mikä oli hyvä väli jaloitella koirien kanssa. Yleisestikin "vapaa-aikana" oli mukava käydä vaihtelevasti joko kävelyllä, hölkällä tai pyöräilemässä koirien kanssa tai vaihtoehtoisesti ottaa ne ketjuihin makoilemaan. Aikuiset näyttivätkin pennulle hyvää esimerkkiä ketjuissa olemisesta, ja lauman nuorimmainen sai nopeasti jutun juonesta kiinni. Myös leiripaikkamme, joka on itse asiassa ollut meillä vakio jo muutaman vuoden ajan, oli aivan loistava harjoittelun kannalta, sillä kaikki treenaamaan lähtevät valjakot ajoivat ohitsemme. Muutaman ensimmäisen jälkeen ne olivatkin jo ihan tuttu juttu, eikä niihin tarvinnut loppuleirin aikana juurikaan kiinnittää huomiota.
Ensiapuluennon lisäksi lauantaina pidettiin työpaja koirien lihaksiston rutiinitarkastuksesta koirahierojien Kaisa Mäki-Arvelan ja Johanna Pellin toimesta. Työpajassa käytiin läpi muun muassa erilaisia tapoja tunnistaa juminen koira, ja tästäpä mieleeni tuli se, kuinka ystävä oli sanonut toisen koirani juosseen hieman hassusti aamulla. Tämän innoittamana pyysin toista kaveria, joka sattuu ammatiltaan olemaan koirahieroja ja jäsenkorjaaja, vilkaisemaan löytyykö siitä jotain erikoista. Ja löytyihän siitä lukkoa jos toistakin. Ne saatiin onneksi auki, ja tässä vaiheessa juonipaljastus; samainen koira juoksi seuraavan päivän kilpailusimulaatiossa huomattavasti paremmin.Pian työpajan jälkeen alkoi äsken mainittuun kilpailusimulaation ilmoittautuminen. Olin alun perin ajatellut etten osallistu siihen ollenkaan, sillä olen melko kova jännittämään, mutta jotenkin mystisesti pääni saatiin käännettyä ja pian huomasinkin ilmoittautuneeni simulaatioon viidellä koiralla. Tässä vaiheessa on varmaan hyvä hetki muistuttaa, että omia treeni-ikäisiä koiria mukana oli vain kaksi. Paljon onnea meikäläisen jännitykselle!
Illalla osa porukasta kävi vielä treenaamassa koiria, saunomassa sekä kodalla grillaamassa. Itseltä nämä kaikki jäivät väliin – koirat olivat treenanneet jo aamulla ja olivat menossa seuraavana aamuna uudestaan, itseltä oli unohtunut pyyhe kotiin sekä myöhään illalla väsymys otti vallan niin, että menin kodan sijaan suoraan autoon vällyjen väliin. Nämä ovat kuitenkin mukavia illanviettotapoja, joihin itsekin olisin mielelläni vähemmän vanhana ja väsyneenä osallistunut.
Sunnuntaina aamusta ei herätyskelloa tarvittu, mikä on itselleni varsin harvinaista. Eikä kyse ole edes siitä, että leirin nelijalkaiset osallistujat olisivat hoitaneet herätyksen kelloni puolesta; en tiedä mitä kanssaharrastajien koirille on tapahtunut, mutta aiempiin vuosiin verraten aamu oli oikein hiljainen ja rauhallinen. Kuuden jälkeen nousi päitä teltoista ja autoista yksi kerrallaan, seitsemältä oltiinkin porukalla aamukahveilla ja kahdeksalta ajajien kokouksessa. Konsertteja alkoi kuulumaan ainakin omiin korviini vasta lähempänä kilpailusimulaation alkamista.
Yhdeksältä starttasi kilpailusimulaation ensimmäinen valjakko. Omat simulaatiovalmistelut olivat melko hätäiset, sillä hyppäsin simulaation alkupuolella yhden valjakon kyytiin. Uralta päästiin onneksi kuitenkin sen verran ajoissa, että oman valjakon valmistelua ehti vielä hyvin tehdä ennen omaa lähtöaikaa. Lähtölistan viilaamisesta huolimatta kävi kuitenkin sen verran hassusti, että siinä vaiheessa kun olisi pitänyt olla lähtöviivalla odottamassa omaa vuoroa, oli lainamönkijä vielä lainassa edellisellä kuskilla. Tämä aiheuttikin pienen hässäkän lähtöön ja meinasin unohtaa numerolapunkin auton viereen siinä vaiheessa kun vihdoin saatiin koirat liinoihin, mutta apukäsiä onneksi löytyi ja lappukin puettiin puolestani päälle vielä lähtöviivalla. Ei voi muuta sanoa kuin että palvelu pelaa! Lopulta päästiin noin kymmenen minuuttia myöhässä liikkeelle – ei ehkä ideaalitilanne kilpailuissa, mutta onneksi kyseessä oli vain simulaatio eikä elämä ole niin vakavaa.
Uralla saatiin sattuneesta syystä ajella rauhassa, ja pääsin nauttimaan koirien kanssa menosta. Jotta elämä ei olisi liian helppoa, oli kuitenkin aivan uran lopussa edessä jyrkkä, hiekkapohjainen ylämäki, eikä moottorillinen lainamönkijä käynnistynyt. En ole kuskina siitä kevyimmästä päästä, joten jouduinkin mäen keskivaiheilla hyppäämään kyydistä pois, jotta koirat jaksoivat kiskoa mönkijän mäen päälle saakka. Positiivisen kautta jos asiaa katsotaan, niin sainpahan itsekin liikuntaa!
Jos alkuleiri oltiinkin saatu nauttia hyvistä keleistä, niin melko pian kilpailusimulaation päättymisen jälkeen taivaasta alkoi tulla vettä koko ennusteen edestä. Simulaation läpikäynnin ja leirin päätöstilaisuuden jälkeen pakattiinkin kimpsut ja kampsut pikavauhtia autoon, ja käännettiin kosteissa tunnelmissa nokka kohti kotia.
Leiri oli, jälleen kerran, mukava kokemus niin itselle kuin koirillekin. On aina yhtä kiva tavata samanhenkisiä ihmisiä, niin uusia kuin vanhojakin tuttuja! Tällaisissa tapahtumissa pieni sisäinen introverttinikin ihan innostuu. On myös joka kerta ihana huomata, kuinka tarvittaessa löytyy niin lainamenopeliä, lainakoiria kuin apukäsiäkin – ainakin itse sain tänä(kin) vuonna näitä kaikkia. Suosittelenkin näihin tapahtumiin osallistumista kaikille, joita aihe edes hiukan kiinnostaa! Ja jos kovin jännittää, kannattaa ottaa kaverikin mukaan 😉
Leiriterkuin, Emilia
Leirille voit saapua jo perjantaina. Aikatauluista lisätietoa lähempänä leiriä. Leiriläisille lähetetään leirikirje ilmoittautumisen päätyttyä.
Niinimajalla käytössä on WC x 2 ja saunaa lämmitetään iltaisin. Sisätiloissa on liesi, mikro, kahvinkeitin ja vedenkeitin. Ulkona on laavu grillaamista varten. Jääkaappitilaa on niukasti, joten kannattaa varautua kylmälaukuin. Leirialueella voit majoittua autossa, teltassa tai riippumatossa. Lähialueelta voit löytyy mökki- ja hotellimajoitusta.