SM-kilpailut Jämillä 2021 on isompien ajoluokkien ja pyöräilyjen osalta saatu päätökseen. Kilpailuun saatiin mukavasti osanottajia tänäkin vuonna. Luokkajako SM-kilpailujen osalta tuntuu toimivalta, kun kaikissa luokissa on osanottajamäärien puolesta kunnollisen kilpailun tuntu lukuunottamatta nuoria. Valitettavasti nuorten osalta jäivät SM-arvot jakamatta osanottajapulan vuoksi.
Urheilujuhlan tuntua tapahtumaan toi jo ennakkoon kilpailijoiden latautuminen, urheiluun suhtaudutaan tunteella. Kaikkia kilpailijoita ei oma lähtöpaikka miellyttänyt ja tämä tuntuu olevan jokavuotinen tilanne. Harrastajien keskuudessa tuntuu olevan osittain väärä käsitys seedingin merkityksestä.
Seedingillä ei tarkoiteta kilpailijoiden asettamista suoran lähtöjärjestykseen oletetun paremmuuden mukaan. Lähtöjärjestys on aina arvonnan tulos. Seedingillä luokan sisälle luodaan erillisiä arvontaryhmiä, joiden sisällä kilpailijoiden lähtöjärjestys arvotaan. Arvokilpailuissa on yleensä kaksi arvontaryhmää, oletetusti hieman nopeampien ryhmä ja toinen hieman hitaammille. IFSS:n arvokisasääntöjen mukaan kukin maa saa lähettää luokkaa kohden kolme edustajaa.
Lajiliitto voi luokkaa kohden ilmoittaa yhden kilpailijan kuuluvan ns. kuumaan ryhmään. Jako on siis, että n. 1/3 kilpailijoista on seedingin perusteella ensimmäisessä arvontaryhmässä ja 2/3 toisessa. Näiden ryhmien sisällä sitten suoritetaan erilliset arvonnat ja saadaan aikaiseksi lopullinen lähtöjärjestys.
Kilpailunjärjestäjä ei siis sääntöjen mukaisesti voi asettaa yhtäkään kilpailijaa millekään tietylle paikalle lähtölistalla, vaan järjestyksen täytyy aina olla arvottu. Kilpailunjärjestäjä pyrkii etsimään tietoa osanottajien aiemmista, mahdollisimman tuoreista, kilpailusuorituksista ja näiden perusteella arvioimaan, onko kyseinen henkilö mahdollisesti sijoittumassa parhaan kolmanneksen joukkoon vai ei. Tuloslistaa jälkikäteen tarkistellessa seura ei löydä pahoja virheitä ennakkoarvioistaan tämän asian tiimoilta.
Sääntöjen mukaan seedingiä ei ole välttämätöntä käyttää, mutta sallittua se on. Lajiin kuuluvat ohitukset ja kilpailijoiden tulisi hallita käyttäytyminen näissä tilanteissa. Kenenkään ohittamista ei saa haitata ja toisaalta ohittavalta valjakolta täytyy löytyä myös kykyä ohituksen tekemiseen, tämä on aina ollut osatekijä esim. jalostusvalintoja tehtäessä.
Tunteiden pienestä läikähtelystä huolimatta varsinaiseen kilpailuun päästiin käsiksi suunnitelmien mukaisesti ja aikataulussa. Ensimmäisenä luokkana oli lauantaina lähtövuorossa DR8 ja matkaan päästiin hienossa kelissä. Luokassa kovinta vauhtia piti järjestävää seuraa edustava Pasi Heinonen ja keskinopeus 7,8 km matkalla oli jo mukavaa tasoa. 34,6 km/h keskinopeus kertoi paitsi koirien, niin myös reitin olevan kohtuullisessa kunnossa ja valjakko saapui maaliin hyvävoimaisena. Toiseksi vauhdikkaimmin reitin suoritti Vesa-Pekka Lehtomäki, joka oli käynyt reittiin tutustumassa jo muutamaa viikkoa aiemmin Jämin Syyskisassa. Kolmantena luokassa oli lauantain jälkeen Ari Laitinen, joka teki paluun kisaurille tauon jälkeen. Neljäntenä heti Arin kannoilla oli Sampsa Mäki-Arvela, joka on saanut siperialaisista koostuvan valjakkonsa hyvään kuntoon. Päivän viides oli Arto Venninen, jolla pienen sotkun myötä paloi ylimääräistä aikaa uralla.
Luokissa oli muutamia kilpailijoita, jotka osallistuivat useampaan luokkaan ja luokkien lähtöjärjestystä jouduttiin hieman poikkeuttamaan aiemmasta. Luokkien järjestystä muuttamalla mahdollistetiin kilpailijoille riittävästi aikaa lähtöjen väliin, mutta toisaalta pystyttiin pitämään tapahtuma kohtuullisen tiiviinä päivää liikaa venyttämättä. Isojen valjakoiden jälkeen lähtövuorossa oli siis DS2-luokka hieman totutusta poiketen. Nopeinta vauhtia luokassa piti lauantaina Kirsi Immonen keskinopeuden ollessa 33,9 km/h. Vain reilu 5 s hitaampana oli päivän jälkeen toisena Maija Nivala ja hänestä reilun kolmen sekunnin päässä kolmantena Matti Laaksonen. Tiukkaa taistoa jatkoi neljännellä sijalla Tero Mäkinen edellisestä vain reilu 2 s perässä ja viidentenä Jorma Sääskilahti vajaa 8 s edellisestä. Luokassa päivän jälkeen viisi nopeinta olivat n. 19 s sisällä, hienoa kilpailua kaikkiaan.
Seuraavana luokkana lähtöjärjestyksessä oli DBM eli miesten koirapyöräily. Luokassa Pekka Niemi suoriutui reitistä jälleen huippuajassa saavuttaen 35,1 km/h keskinopeuden. Upeaa katsottavaa, kun sekä mies että koira ovat kunnossa ja vauhtia riittää loppuun asti. Pekan perässä kohtuullisen tasaisessa joukossa oli toisena Juha Lipponen, kolmantena Vesa-Pekka Jurvelin, neljäntenä Taneli Pantsar ja viidentenä Tuomo Niittylahti. Viisi parasta mahtuivat lauantaina reilun 50 s sisään.
Miesten pyöräilyn jälkeen lähtövuorossa olivat naiset. Reittinä naisilla oli sama 6,8 km lenkki kuin miehillä ja nopeimmin matkasta suoriutui Saara Loukkola. Saaran keskinopeus oli 33,3 km/h. Lauantain jälkeen luokassa toisen tilan jakoivat Kati Mansikkasalo-Jurvelin ja Ripsa Järvi päivän nopeinta reilu 2 s hitaampina. Neljäntenä luokassa oli lauantain jälkeen Henna Lappi ja viidentenä Katri Grönlund. Tässä luokassa päivän viisi nopeinta mahtuivat alle 25 s sisään, joten hienoa kilpailua nähtiin tässäkin.
Kaksipyöräisillä suoritettujen luokkien jälkeen siirryttin DR4-luokkaan. Lauantaina luokan startissa nähtiin hieman draamaa karanneen koiran ilmestyttyä uralle. Lähettäjän havaitessa uralla irtonaisen koiran ja tiedotettua asiasta, tuomari antoi käskyn keskeyttää valjakoiden lähettämisen. Irrallaan juokseva koira on turvallisuusriski eikä valjakoita voinut tuossa tilanteessa laskea uralle. Yhden kilpailijan lähtöaika umpeutui lähetyskiellon aikana. Koira saatiin kuitenkin nopeasti kiinni ja jo seuraavalla minuutilla startannut kilpailija pääsi ajallaan liikkeelle. Luokassa oli tässä kohtaa lähtöjärjestyksessa poisjäänti, jolloin tuomari teki päätöksen päästää aiemmin lähettämättä jäänyt kilpailija liikkeelle.
Tuomarille tilanne oli haastava hänen ollessa maalissa valvomassa saapuvia kilpailijoita ilman näköyhteyttä lähtöön. Tilanne lähdössä kehittyi nopeasti ja tuomari oli pelkästään radiopuhelimen välityksellä saadun tiedon varassa. Muutaman sekunnin aikana tuomari sai tiedon radalla olleesta irtokoirasta, teki päätöksen keskeyttää lähettäminen, sai tiedon koiran haltuunottamisesta ja tämän jälkeen antoi luvan jälleen jatkaa lähettämistä. Edelleen muistaessaan luokassa olevan poisjäännin, tuomari pyysi lähettämään matkaan kilpailijan, jota oli kieltänyt päästämästä ajallaan matkaan irtokoiran vuoksi. Myöhemmin tuomarille kävi ilmi, että irtokoira oli samaiselta kilpailijalta, jota oli kielletty lähtemästä ajallaan matkaan. Myöhästymisestä ei tässä kohtaa ollut kuitenkaan oikeudenmukaista antaa aikasakkoa, koska kilpailijaa oltiin kielletty lähtemästä liikkeelle ajallaan ja kilpailija selvisi pelkillä varoituksilla.
Lähdön pienen säädön jälkeen luokassa päästiin kunnon kilpailun makuun ja kovinta vauhtia piti järjestävää seuraa edustanut Joonas Kallio. Joonas on vauhdista viehättyneenä siirtynyt lyhyemmille matkoille MD-puolelta ja teki näyttävän sisääntulon ajamalla kärkeen keskinopeuden ollessa 31,6 km/h 5 km:n matkalla. Toiseksi vauhdikkaimmin reitin kiersi saman seuran Antti Mäkiaho ollen ainoastaan reilun sekunnin Joonasta hitaampi. Päivän kolmanneksi nopeimmin reitin kiersi Riitta Kempe jääden kärjestä vajaa 8 s eli tiukka kisa oli kärjessä tässäkin luokassa. Luokassa neljänneksi sijoittui Susanna Bŭrkland siperialaisilla ja viidenneksi ajoi Johanna Pelli myöskin samanrotuisilla koirilla. Johannan kuultiin päivän jälkeen manailevan liian varovaisesta ajosta ja turhasta jarruttelusta.
Neljän koiran kärryluokan jälkeen olivat vuorossa nuoret yhtä suurilla valjakoilla. Ennakkoon oli vielä kuvitelma luokan SM-arvosta, mutta poisjäännin johdosta tämä jäi toteutumatta ja luokka ajettiin kansallisena. Nopeimmin 5 km:n lenkin kiersi Serafia Savoiainen ja toiseksi tuli Oona Hiukkamäki. Serafian keskinopeus oli 21,8 km/h. Tuleville vuosille toivoisi lisää nuoria rohkeasti osallistumaan.
Neljän koiran nuorten luokan jälkeen oli vuorossa vielä kansallisena sarjana ajettu DSH1J-luokka. Harrastesarja on hieno tapa päästä ottamaan tuntumaa lajiin varsinaisten kilpaluokkien ulkopuolella. Näistä on hyvä siirtyä tutustumisen jälkeen sitten oikeisiin kisaluokkiin. Tällä kertaa harrastesarjaan osallistuivat lähtöjärjestyksessä Mauno Penttilä, Jenna Suokko ja Venla Jarnila.
Päivän viimeisenä luokkana kilpailtiin sitten lasten koirajuoksu. Luokkaan saatiin hieno osanotto peräti 14 lapsen muodossa. Ilmeistä päätellen osanottajilla näytti hauskaa riittävän ja toivotaan näiden naamojen näkyvän myös tulevina vuosina kisaurilla.
Sunnuntaiaamuun herättiin raikkaassa kelissä. Yöllä oli lämpötila käynyt jo hieman pakkasella ja kauempaa saapuneet talkoolaiset raportoivat teiden olleen melko liukkaat. Syksyn edetessä pakkasten riski kasvaa jatkuvasti ja pitkän kokemuksen perusteella ajankohtaa alkaa olla niitä viimeisiä kohtuu turvallisia viikonloppuja näillä leveysasteilla. Kovaa vauhtia juoksevan koiran jaloille ei paljas jäätynyt maa ole turvallinen ja eläinten hyvinvointi on ehdottoman tärkeää ottaa huomioon. Aamu käynnistyi siis muiden kisatoimien lisäksi myös reitin lanauksella, jolla pinta saatiin rikottua ja lämpötilan kohoamisen myötä pehmenemään taas turvalliseksi.
DR8:ssa lauantaina reitin nopeimmin kiertänyt Pasi Heinonen piti kovinta vauhtia myös sunnuntaina varmistaen SM-kullan. Toisena lähtenyt Vesa-Pekka Lehtomäki joutui sunnuntaina taipumaan Ari Laitiselle heidän vaihtaessa sijoituksiaan lauantaihin nähden. Arille siis Sm-hopea ja Vesa-Pekalle pronssia. Luokassa neljänneksi nousi päivän kolmanneksi nopeimmalla ajalla Arto Venninen, joka oli edellisenä päivänä kärsinyt sotkusta. Viidennen sijan otti Sampsa Mäki-Arvela, joka on järjestelmällisellä työllä onnistunut hienosti nostamaan valjakkonsa tasoa vuosien saatossa.
DS2-luokassa ensimmäisenä lähtenyt Kirsi Immonen joutui taipumaan toisena lähteneelle Maija Nivalalle ja Matti Laaksoselle sijoittuen kolmanneksi, joten elämistä nähtiin tämänkin luokan tuloslistalla. Voittajan ja toiseksi sijoittuneen eroksi yhteisajoissa jäi pienin mahdollinen eli ainoastaan 0,1 s ero. Luokassa neljänneksi sijoittui Tero Mäkinen ja viidenneksi Jorma Sääskilahti. Luokan viisi parasta mahtuivat kahden päivän yhteisajoissa kaikki reilun minuutin sijaan, joten hyvä kilpailu oltiin tähän luokkaan saatu.
Miesten koirapyöräilyssä Pekka Niemi jatkoi suvereenia menoaan ja kellontarkkaa työtään ollen vain 1,5 s edellisen päivän aikaansa hitaampi. Juha Lipponen sijoittui luokassa toiseksi ja Vesa-Pekka Jurvelin piti lauantaisen kolmannen sijansa. Taneli Pantsar oli neljäs ja Tuomo Niittylahti viides. Viiden kärjen osalta luokassa ei siis saatu muutoksia aikaan sunnuntaina.
Miesten pyöräilyn jälkeen olivat jälleen naiset vuorossa. Luokassa kärjessä lähtenyt Saara Loukkola jätettiin sunnuntain yhteisajoissa neljännelle sijalle. Saaran ohi sunnuntaina nousivat viime vuoden mestari Kati Mansikkasalo-Jurvelin ja hänestä yhteisajoissa 10 s jäänyt Ripsa Järvi, hienoa kilpailua. Kolmanneksi luokassa nousi sunnuntaina Henna Lappi ja neljänneksi tipahtaneen Saaran perään viidenneksi sijoittui Katri Grönlund.
DR4-luokassa kärjestä lähtenyt Joonas Kallio vankisti johtoaan ottaen SM-kullan. Toiseksi sijoittui saman seuran Antti Mäkiaho ja kolmanneksi jätettiin tällä kertaa viime vuoden voittaja Riitta Kempe. Loppuajoissa kolmen kärki ajoi reilun 15 s sisään eli kilpailu säilyi jännittävänä loppuun asti. Neljännen sijansa säilytti Susanna Bŭrkland vaikka Johanna Pelli sunnuntaina hieman nopeammin ajoikin.
Päivän viimeisenä luokkana oli vuorossa DR4J. Serafia Savolainen piti kärkisijansa ja onnistui jopa hieman parantamaan edellisen päivän aikaansa. Toiseksi luokassa tuli Oona Hiukkamäki.
Kokonaisuudeessaan viikonlopun kilpailu vaikutti täyttävän tehtävänsä koirien ja kilpailijoiden testaamisessa. Hyvien sijoituksien saamiseksi on pitänyt tehdä huolellinen ja pitkäjänteinen harjoittelutyö. Luokkien osallistujamäärät olivat riittäviä ylläpitääkseen tarkoituksenmukaista tasokkuutta. Tästä pyritään jatkossakin pitämään huolta sillä, ettei luokkien määrää nosteta kilpailussa liialliseksi.
Seura kiittää kilpailijoita, katsojia, huoltojoukkoja, talkoolaisia ja yhteistyökumppaneita.